Uudistuva oppimisen tuki: pelkkä lupaus vai todellinen muutos?

Oppimisen tuki on ollut suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakivi, mutta viime vuosina se on kohdannut vakavia haasteita. Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2015, kun taas erityisopettajien määrä ei ole pysynyt kehityksen mukana. Monet opettajat ovat työskennelleet jaksamisen rajoilla, ja oppilaiden riittävä tuki on saattanut jäädä toteutumatta. Nyt, elokuussa 2025 voimaan astuva oppimisen tuen uudistus lupaa ratkaista näitä ongelmia. Toivottavasti uudistus on ratkaiseva edistysaskel yhdenvertaisemman koulutuksen suuntaan eikä jää vain tavoitteeksi ilman konkreettisia vaikutuksia.

Miksi nykyinen kolmiportainen tuki ei toimi?

OAJ:n selvityksissä vuosilta 2022 ja 2024 nousi esiin useita syitä, miksi kolmiportainen tuki on jäänyt tehottomaksi:

• Liiallinen kirjaamistyö kuormittaa opettajia.

• Oppilaalla ei ole riittävän vahvaa oikeutta erityisluokkaan.

• Tukea tarvitsevien oppilaiden määrä luokissa on liian suuri.

• Ryhmäkoot ovat liian isoja.

Uudistus pyrkii vastaamaan näihin ongelmiin selkeyttämällä tuen muotoja ja vahvistamalla oppilaiden oikeutta tarvitsemiinsa tukitoimiin. Pedagogisten asiakirjojen määrä vähenee, ryhmäkokoja rajataan, ja erityisluokkaopetuksen kriteerit tarkentuvat. Lähes sata miljoonaa euroa lisää pysyvää rahoitusta on varattu tukitoimien toteuttamiseen.

Resurssit ratkaisevat

Rahoituksen lisäys kuulostaa hyvältä, mutta se ei yksinään ratkaise ongelmaa. Avainkysymys on, kohdentuvatko resurssit oikein. Uudistuksessa painopistettä siirretään ennaltaehkäisevään ryhmäkohtaiseen tukeen, mutta oppilaiden yksilölliset tarpeet eivät katoa. Kuntien vastuulla on varmistaa, että opettajilla on riittävästi aikaa ja tukea toteuttaa uudistusta käytännössä.

Erityisopettajapula on toinen keskeinen haaste. Ilman riittävää erityisopettajien määrää uudistus voi jäädä torsoksi. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia, kuten parempaa palkkausta ja houkuttelevampia työoloja, jotta ammattitaitoiset opettajat jaksavat työssään.

Kuntien sitoutuminen avainasemassa

Lakiuudistus ei anna kunnille lupaa leikkausten perustelemiseen, vaan päinvastoin velvoittaa ohjaamaan lisääntyvät resurssit oikein. Kuntien on nyt näytettävä, että ne todella haluavat edistää oppilaiden yhdenvertaisuutta ja opettajien hyvinvointia.

Espoon kasvun ja oppimisen lautakunnan viimeisin päätös lakkauttaa alkuopetuksen valmistavat luokat ja siirtää suomea osaamattomat oppilaat suoraan lähikouluihinsa on esimerkki rohkeasta, mutta samalla myös haastavasta linjauksesta. Tämä uudistus ei saa olla vain säästötoimi, vaan sen on perustuttava realistisiin resursseihin ja opettajien tukemiseen.

Askel oikeaan suuntaan, mutta riittääkö se?

Oppimisen tuen uudistus tarjoaa mahdollisuuden luoda tasa-arvoisempaa koulutusta, mutta sen onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin valtio, kunnat ja kouluyhteisöt sitoutuvat siihen. Nyt on aika muuttaa lupaukset konkreettisiksi teoiksi.

Olen vahvasti sitoutunut toimimaan sen eteen, että uudistus toteutuu ja jokainen lapsi ja nuori saa mahdollisuuden oppia, kasvaa ja menestyä. Päätöksillämme rakennamme tulevaisuutta, jossa jokaisen oppilaan tarpeet otetaan huomioon – aidosti ja yhdenvertaisesti. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja näyttää, että koulutusta arvostetaan.