Lasten ja nuorten uimataito ja vesiturvallisuus vahvistuu

Kuvaaja: Mikko Mäntyniemi, Ateljee Mäntyniemi

18.11.2025

Puhe valtuuston kokouksessa 17.11.2025

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkahenkilöstö ja muut kuulijat.

Kiitos perusteellisesta vastauksesta ja siitä työstä, jota Espoossa tehdään lasten ja nuorten uimataidon ja vesiturvallisuuden vahvistamiseksi. Tämä on kokonaisuus, jossa yksikään ikäluokka ei saa jäädä väliin – ei varhaiskasvatuksessa, ei perusopetuksessa, eikä toisella asteella.

Tänä syksynä julkaistut SUH:n (Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto) uimaopetuksen sisällölliset suositukset ovat ensimmäiset laatuaan, ja ne muuttavat olennaisesti tapaa, jolla meidän tulisi tarkastella vesiturvallisuutta. Suositusten keskeinen ajatus on, että pelkkä uimataito ei enää riitä. Tarvitaan vesipätevyyttä: motorisia taitoja, turvallisuustietoja, hengenpelastuksen perusteita, asenteita ja kykyä toimia monenlaisissa vesiympäristöissä – altaassa, luonnonvesissä ja myös jäällä.

Espoon suunnitelmissa näkyy paljon hyvää ja suositusten mukaista, ja niitä keinoja, jotka asiantuntijat nostavat hukkumisten ehkäisyn kulmakiviksi. Haluan kuitenkin tuoda esiin kolme kohtaa, joissa suositukset haastavat meitä olemaan vielä kunnianhimoisempia.

Ensimmäisenä tuntimäärät. SUH antaa selkeät vähimmäistuntimäärät esiopetuksesta yläkouluun asti, ja ne ovat nykyisiä käytäntöjämme suurempia. Jos haluamme, että uimataito ja vesipätevyys kehittyvät aidosti, opetusta pitää olla riittävästi kaikilla vuosiluokilla – ei vain yksittäisenä jaksona.

Toiseksi turvallinen ryhmäkoko. Espoo tunnistaa haasteen, mutta suosituksissa todetaan selkeästi, että liian suuret ryhmät heikentävät sekä oppimista että turvallisuutta. Vesiturvallisuus ei saa jäädä resurssikysymykseksi. Opettajalla täytyy olla mahdollisuus havainnoida jokaista lasta ja nuorta.

Kolmanneksi altaan ulkopuolinen opetus. Vesipätevyys ei rakennu pelkästään altaassa. Tarvitsemme vesi- ja jääturvallisuutta myös luokassa, liikuntasalissa, luonnossa ja osana ympäristöopin, terveystiedon ja liikunnan tavoitteita. Tätä Espoon kannattaa vahvistaa kaikilla kouluasteilla.

Haluan muistuttaa, että juuri ne haasteet, jotka Espoo itse tuo selvityksessään esiin, tekevät kunnianhimoisista ratkaisuista välttämättömiä. Nämä tekijät korostavat tarvetta koko koulupolun kattavalle ja systemaattiselle vesiturvallisuustyölle.

On tärkeää, että Espoo etsii myös ulkopuolista rahoitusta uimaoppimisen rytminmuutokseen, jotta pilotit, tiiviit jaksot ja uudenlaiset toimintamallit ovat aidosti toteutettavissa.

Haluan lopuksi korostaa, että suositusten henki on jatkuvuus. Vesiturvallisuus etenee varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja sieltä toiselle asteelle asti. Jokaisella ikävaiheella on oma roolinsa – ja jokaisella espoolaisella lapsella oikeus oppia nämä elintärkeät taidot.

Meillä on Espoossa kaikki edellytykset olla vesiturvallisuuden edelläkävijä. Kiitos tehdystä työstä – ja jatketaan yhdessä niin, ettei yksikään lapsi tai nuori jää näiden taitojen ulkopuolelle.

Kiitos.

—

Speech at the City Council Meeting – 17 November 2025

Honoured Chair, esteemed councillors, members of the administration and all listeners,

Thank you for the thorough response and for the important work that the City of Espoo is doing to strengthen children’s and young people’s swimming skills and water safety. This is an area where no age group can be left behind – not in early childhood education, not in basic education, nor at the upper secondary level.

The water safety curriculum recommendations published this autumn by SUH (the Finnish Swimming Teaching and Lifesaving Federation) are the first of their kind, and they fundamentally change how we should view water safety. Their key message is that swimming ability alone is no longer enough. We need water competence: motor skills, safety knowledge, basic lifesaving skills, the right attitudes, and the ability to act safely in diverse water environments – in pools, natural waters and even on ice.

Espoo’s plans include many promising and recommendation-aligned measures, and they reflect the approaches that experts identify as central to preventing drownings. However, I would like to highlight three areas where the recommendations challenge us to be even more ambitious.

First, the number of instructional hours. SUH provides clear minimum hour recommendations from pre-primary education through lower secondary school, and these exceed our current practices. If we want swimming skills and water competence to develop meaningfully, instruction must be sufficient across all grade levels – not only as a single isolated period.

Second, safe group sizes. While Espoo acknowledges this challenge, the recommendations emphasise that overly large groups compromise both learning and safety. Water safety cannot become a question of resources alone. Teachers must be able to monitor every child and young person effectively.

Third, learning beyond the pool. Water competence is not built in the pool alone. We also need water and ice safety education in classrooms, sports halls, nature environments, and as part of environmental studies, health education and physical education. Espoo should strengthen this throughout the entire school path.

I would also like to remind us that the challenges identified by Espoo in its own report make ambitious solutions not just valuable, but necessary. These factors underline the need for systematic and comprehensive water safety education across the whole educational pathway.

It is essential that Espoo also seeks external funding to support the shift in swimming instruction practices, so that pilots, intensive modules and new approaches can be implemented effectively.

Finally, I want to emphasise that the spirit of the recommendations is continuity. Water safety must progress from early childhood education to basic education and further to upper secondary education. Every age group has a role – and every child and young person in Espoo has the right to learn these essential life-saving skills.

Espoo has all the prerequisites to become a national leader in water safety. Thank you for the work already done – and let us continue together to ensure that no child or young person is left without these vital skills.

Thank you.