Länsirata – ajatuksiani ison päätöksen ääreltä

Kuvaaja: Mikko Mäntyniemi, Ateljee Mäntyniemi

Eilinen valtuuston päätös Länsirata-hankkeen osalta on varmasti monelle iso ja tunteitakin herättävä. Haluan kirjoittaa, mitä ajatuksia päätösprosessiin liittyi – ja millä perusteilla olin mukana ryhmäpäätöksessä tukemassa hanketta.

Ensimmäiseksi haluan todeta, että päätökset eivät ole koskaan helppoja. Ei varsinkaan silloin, kun niihin liittyy sekä suuria taloudellisia että ekologisia ulottuvuuksia, kaupunkikehitystä, tunnesiteitä omaan ympäristöön sekä valtakunnan politiikan varjoja. Tuoreena valtuutettuna jouduin suoraan todella ison ratkaisun äärelle – ja tunnistan sen painon.

Ymmärrän hyvin myös kriittisiä näkökulmia, ja haluan suhtautua niihin kunnioittavasti. Esimerkiksi Elli Keisteri-Sipilä toi esiin sen, miltä tuntuu, kun rata kulkisi oman lähimetsän kautta. Empaattisena ihmisenä tämä kolahti.

Samalla koen, että kaupunginhallituksen esittämät lisäykset olivat ratkaisevan tärkeitä, jotta päätös voidaan tehdä vastuullisesti. Tuimme kaupunginhallituksessa huolella valmisteltua kokonaisuutta, ja kh-vaiheessa tehtiin seuraavat erittäin merkittävät täsmennykset:

Espoo linjaa, että:

5. Länsirata-hankkeen toteuttamisessa tulee käyttää hiilineutraalia (vähähiilistä) betonia ja terästä ilmastopäästöjen minimoimiseksi.

6. Luontohaittojen vähentämiseksi ja ekologisten yhteyksien turvaamiseksi tulee toteuttaa kaikki mahdolliset lieventämistoimet.

7. Länsiradan Espoon-osuuden luontohaittojen kompensaatioselvitys käynnistetään välittömästi, ja ekologinen kompensaatio toteutetaan selvityksen valmistuttua.

Näitä kirjauksia pidän tärkeinä!

Lisäksi haluan nostaa muutamia muita näkökulmia:

• Valtion rahoituksesta kieltäytyminen olisi Espoolle vaikea tie.

Tarvittavia liikenneratkaisuja jouduttaisiin tekemään joka tapauksessa – mutta yksin ja suuremmilla kustannuksilla.

• Rata vähentää painetta tiivistää olemassa olevia asuinalueita.

Histaan voidaan rakentaa uutta ja samalla säilyttäen väljyyttä ja lähiluontoa koko Espoossa.

• Hankkeen kustannukset eivät ole pois kouluista tai päiväkodeista.

Histan maanmyyntituloilla pystytään toivottavasti jopa kattamaan Espoon maksuosuus ensimmäisessä vaiheessa.

• Pohjoisen ja keskisen Espoon kehittäminen tarvitsee vauhtia.

Rata toisi toivottavasti elinvoimaa erityisesti Espoon keskukseen.

• Joukkoliikenne ja ilmastotavoitteet.

Liikenteen päästöt eivät vähene ilman merkittäviä rakenteellisia ratkaisuja.

Vaikka julkinen keskustelu helposti kärjistyy, henkilökohtaisesti en pidä mustavalkoisesta vastakkainasettelusta. Media tuo keskusteluun aina oman mausteensa, mutta valtuutettuina meidän on katsottava myös otsikoiden taakse: pitkäjänteisesti, tietoon nojaten ja tulevaisuutta rakentaen.

Lopuksi: iso kiitos Espoon virkakunnalle.

Valmistelua ja aineistoja on tullut jatkuvalla syötöllä, ja ilman sitä taustatyötä tällaisen kokonaisuuden hahmottaminen uutena valtuutettuna olisi ollut mahdotonta.

Tiedän, että näihin päätöksiin ei ole yhtä oikeaa vastausta – mutta uskon, että vastuullisella toteutuksella ja avoimella keskustelulla rakennetaan parempaa tulevaisuutta.

—

The West Railway – Reflections on a Difficult Decision

Yesterday’s City Council decision on the West Railway (Länsirata) project is undoubtedly a big and emotionally charged issue for many. I want to share the thoughts that were part of the decision-making process – and the reasons why I supported the group decision to back the project.

First, I want to say this clearly: decisions are never easy. Especially when they involve major financial and ecological considerations, city development questions, emotional ties to one’s local environment, and the shadows of national politics. As a newly elected councillor, I found myself immediately facing a very significant decision – and I fully recognise its weight.

I also deeply understand the critical viewpoints, and want to approach them with respect. For example, Elli Keisteri-Sipilä expressed what it feels like when the railway would pass through one’s own nearby forest. As an empathetic person, that genuinely resonated with me.

At the same time, I feel that the additions proposed by the City Board were crucial for enabling a responsible decision. We supported a thoroughly prepared overall package, and the Board introduced the following significant specifications:

The City of Espoo states that:

5. The West Railway project must use carbon-neutral (low-carbon) concrete and steel to minimise climate emissions.

6. All possible mitigation measures must be implemented to reduce environmental damage and preserve ecological connections.

7. A compensation study for environmental impacts on the Espoo section of the railway will be launched immediately, and ecological compensation will be carried out once the study is complete.

I consider these additions extremely important.

In addition, I want to highlight a few other key perspectives:

• Declining the state’s funding would be a difficult path for Espoo.

Necessary transport infrastructure improvements would need to be made anyway – but alone and at significantly higher cost.

• The railway reduces pressure to densify existing residential areas.

It enables new development in Hista while helping preserve space and local nature in the rest of Espoo.

• The project’s costs do not come at the expense of schools or early childhood education.

The land sale revenues from Hista are expected to cover Espoo’s share of the first phase.

• Northern and Central Espoo need stronger development.

The railway could bring much-needed vitality especially to Espoo Centre.

• Public transport and climate goals.

Transport emissions won’t decrease without substantial structural solutions, and rail transport is a key part of that.

Although public discussion easily becomes polarised, I personally do not favour black-and-white confrontation. The media also adds its own flavour, but as councillors we must look beyond headlines: with long-term thinking, evidence, and a commitment to building for the future.

Finally, a heartfelt thank you to Espoo’s civil servants.

We have received a steady flow of materials and briefings. Without that groundwork, understanding the full scope of this project – especially as a new councillor – would have been impossible.

I know there is no single “right” answer to decisions like this – but I believe that with responsible implementation and open dialogue, we can build a better future.