Yhteistä Espoota rakennetaan yhdessä

Osallistuin tällä viikolla Monihelin järjestämään keskustelutilaisuuteen, jossa päättäjät ja monikulttuuristen järjestöjen edustajat kokoontuivat pohtimaan osallisuutta, kotoutumista, palveluiden saavutettavuutta ja yhteisöllisyyttä Espoossa.

Tilaisuus muistutti siitä, kuinka tärkeää on kuulla ihmisiä, jotka kohtaavat arjen ilmiöt päivittäin. Järjestöillä on usein syvällistä ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia, haasteita ja tarpeita eri yhteisöjen ihmisillä on. Tätä tietoa tarvitsemme myös päätöksenteossa.

Arjen osallisuus rakentuu monista tekijöistä: kielitaidosta, työllistymisestä, harrastuksista, turvallisuuden tunteesta, yhteisöistä sekä mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

Usein puhumme segregaatiosta koulujen näkökulmasta, mutta todellisuudessa ilmiö liittyy paljon laajempiin rakenteisiin. Asuminen, palveluiden saavutettavuus, työelämä, harrastusmahdollisuudet ja sosiaaliset verkostot vaikuttavat kaikki siihen, kokeeko ihminen kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa.

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että keskustelu oli ratkaisukeskeistä. Yhteinen tavoite oli löytää keinoja vahvistaa osallisuutta ja ehkäistä eriytymistä ilman vastakkainasettelua tai leimaamista. Monikulttuurisessa Espoossa tarvitsemme avointa vuoropuhelua, yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta.

Liikunnan, harrastusten, kulttuurin ja yhteisöjen merkitystä ei myöskään pidä unohtaa. Moni tärkeä kohtaaminen tapahtuu juuri näissä ympäristöissä. Harrastuksissa, järjestöissä, nuorisotiloissa ja vapaaehtoistoiminnassa syntyy kokemuksia yhteenkuuluvuudesta, jotka vahvistavat hyvinvointia ja ehkäisevät ulkopuolisuuden tunnetta.

Kiitos Monihelille, järjestöjen edustajille ja kaikille keskusteluun osallistuneille arvokkaasta vuoropuhelusta. Yhteistä Espoota rakennetaan parhaiten kuuntelemalla, kohtaamalla ja tekemällä yhteistyötä.🧡

—

I participated this week in a discussion event organized by Moniheli, where decision-makers and representatives of multicultural organizations came together to discuss participation, integration, accessibility of services, and community building in Espoo.

The event was a valuable reminder of how important it is to listen to people who encounter everyday realities firsthand. Organizations often have deep insight into the opportunities, challenges, and needs experienced by different communities. This knowledge is essential for informed decision-making.

A sense of participation and belonging is built through many factors: language skills, employment, hobbies, safety, communities, and opportunities to take part in and influence one’s own environment.

We often discuss segregation from the perspective of schools, but in reality the phenomenon is connected to much broader structures. Housing, access to services, employment, opportunities for hobbies and recreation, and social networks all influence whether a person feels they belong to society.

What I particularly appreciated was the solution-oriented nature of the discussion. Our shared goal was to identify ways to strengthen participation and prevent exclusion without creating confrontation or stigmatization. In a diverse and multicultural Espoo, we need open dialogue, cooperation, and mutual trust.

We should also not underestimate the importance of sports, hobbies, culture, and communities. Many meaningful encounters take place in these settings. It is often through hobbies, organizations, youth centers, and volunteer activities that people experience a sense of belonging, which strengthens wellbeing and helps prevent feelings of exclusion.

My sincere thanks to Moniheli, the representatives of various organizations, and everyone who took part in this valuable dialogue. We build a stronger and more inclusive Espoo by listening, meeting one another, and working together. 🧡