Järjestöjen tärkeä ennaltaehkäisevä rooli

Kuva: Mikko Mäntyniemi, Ateljee Mäntyniemi

Viime aikoina esiin on noussut huoli, joka koskee laajasti järjestökenttää. Kyse on muutoksesta, jonka vaikutukset voivat olla hyvinkin suuria.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue on päättänyt luopua järjestötilojen vuokrasopimuksista vuodenvaihteessa. Aiemmin toimitilojen vuokrakustannukset katettiin erikseen, eivätkä ne vähentäneet järjestöjen varsinaiseen toimintaan tarkoitettuja avustuksia. Vuodelle 2026 nämä kulut on siirretty osaksi kumppanuusavustuksia ilman, että avustusmäärärahoja on kasvatettu.

Tämän seurauksena monilla järjestöillä tilanne on ensi vuonna se, että rahat eivät välttämättä riitä sekä tiloihin että toimintaan. Joissakin tapauksissa varsinaiseen toimintaan jäävät varat pienenevät jopa lähes puolella. Tämä ei johdu toiminnan heikosta laadusta tai vaikuttavuudesta, vaan rahoitusrakenteen muutoksesta.

Yhteiskäyttö ei yksin ratkaise ongelmaa

Järjestöjä on ohjattu toimimaan yhteiskäyttötiloissa, mikä lähtökohtaisesti on järkevää. Ongelma syntyy silloin, kun vastuu vuokrista, ylläpidosta ja arjen toimivuudesta kasautuu yksittäisille toimijoille ilman vastaavaa rahoitusratkaisua.

Erityisen haastavassa asemassa ovat ne toimijat, jotka mahdollistavat tilojen käytön myös muille. Jos tällainen toimija joutuu luopumaan tiloistaan, vaikutukset eivät kohdistu vain yhteen toimijaan, vaan useisiin. Näitä kerrannaisvaikutuksia tulisi tarkastella päätöksenteossa nykyistä kokonaisvaltaisemmin.

Lisäksi järjestötoiminnan luonne vaikuttaa merkittävästi tilatarpeisiin. Esimerkiksi ruoka-apu edellyttää avaria ja logistisesti toimivia tiloja. Matalan kynnyksen ja luottamuksellisuutta vaativa työ tarvitsee puolestaan omat, turvalliset ja helposti saavutettavat toimitilat. Toiminnan perusedellytysten osalta tarpeet voivat siis olla hyvinkin moninaisia.

Vaikuttavaa työtä, joka tunnistetaan

Järjestöt eivät ole tilanteessa siksi, että niiden toiminta olisi heikkoa. Päinvastoin: vaikuttavuus, laatu ja merkitys julkisia palveluja täydentävänä työnä on tunnistettu. Tästä huolimatta järjestöt joutuvat nyt kantamaan kohtuuttoman suuren vastuun rahoitusrakenteen muutoksesta.

Järjestöjen kautta tavoitetaan ihmisiä, joita muut palvelut eivät aina tavoita. Varhainen tuki, osallisuuden vahvistaminen ja arjen rinnalla kulkeminen ehkäisevät ongelmien kasaantumista. Juuri tämä ennaltaehkäisevä työ on nyt vaarassa jäädä jalkoihin.

Ilman ratkaisua edessä ovat toiminnan supistaminen, henkilöstövähennykset ja palvelujen kaventuminen – ja lopulta kustannusten siirtyminen raskaampina eteenpäin.

Tarvitaan yhteistä tahtotilaa

Pidän tärkeänä, että Espoon kaupunki tarkastelee tilannetta osana tulevia talousneuvotteluja. Kaupunginhallitukselle on tulossa selvitys vapaista ja vajaakäyttöisistä tiloista, joita voitaisiin osoittaa järjestöjen käyttöön kohtuullisin kustannuksin. Lisäksi kaupunkiin ollaan perustamassa järjestötyön koordinaattorin tehtävää. Nämä ovat hyviä ja tarpeellisia askelia.

Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin selkeää tahtotilaa ja yhteistä ajattelua siitä, miten kunta, hyvinvointialue ja järjestöt yhdessä turvaavat vaikuttavan ja ennaltaehkäisevän työn edellytykset. Kyse ei ole vain yksittäisistä tilaratkaisuista tai avustuksista, vaan kokonaisuudesta, jossa vastuut ja roolit ovat ennakoitavia ja toisiaan tukevia.

Vaikuttavan työn on hyvä jatkua ilman, että se jää hallinnollisten rajapintojen väliin.

Järjestöjen työ on tärkeä osa toimivaa, inhimillistä ja kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa.

—

The Important Preventive Role of NGOs

Recently, concern has arisen across the NGO sector. The issue stems from a change whose consequences may prove to be significant.

The Wellbeing Services County of Western Uusimaa has decided to withdraw from lease agreements for NGO facilities at the turn of the year. Previously, rental costs for premises were covered separately and did not reduce the grants allocated for the organizations’ core activities. For 2026, these costs have been incorporated into partnership grants without any increase in the overall funding.

As a result, many organizations may next year find that their funding is not sufficient to cover both premises and activities. In some cases, the funds remaining for core activities may decrease by nearly half. This is not due to weak quality or lack of impact, but rather to a change in the funding structure.

Shared premises alone do not solve the problem

Organizations have been encouraged to operate in shared facilities, which is reasonable in principle. The problem arises when responsibility for rent, maintenance, and daily operations accumulates to individual actors without a corresponding funding solution.

Those organizations that enable premises to be used by others are in a particularly challenging position. If such an actor is forced to give up its facilities, the consequences extend beyond one organization and affect many. These multiplier effects should be examined more comprehensively in decision-making.

In addition, the nature of NGO work significantly influences space requirements. For example, food aid requires spacious and logistically functional premises. Low-threshold and confidential support work, in turn, requires dedicated, safe, and easily accessible facilities. The basic operational needs can therefore be highly diverse.

Impactful work that is recognized

Organizations are not in this situation because their work is ineffective. On the contrary, their impact, quality, and role in complementing public services have been acknowledged. Nevertheless, they are now carrying a disproportionate share of the burden resulting from the change in the funding structure.

Through NGOs, people are reached whom public services do not always reach. Early support, strengthening participation, and walking alongside people in everyday life help prevent problems from escalating. It is precisely this preventive work that is now at risk of being undermined.

Without a solution, the consequences may include reduced activities, staff layoffs, and the narrowing of services – ultimately leading to higher costs later on.

A shared commitment is needed

It is important that the City of Espoo examines this situation as part of the upcoming budget negotiations. The City Board will receive a report on vacant and underutilized premises that could potentially be allocated for NGO use at reasonable cost. In addition, a new NGO coordination position is being established within the city. These are positive and necessary steps.

However, alongside these measures, a clear shared commitment is needed, along with concrete thinking on how municipalities, the wellbeing services county, and NGOs together can secure the conditions for impactful and preventive work. This is not only about individual premises or grants, but about a coherent framework in which responsibilities and roles are predictable and mutually supportive.

Impactful work should be able to continue without falling between administrative boundaries.

NGOs are not a side actor – they are an essential part of a functional, humane, and sustainable welfare society.