Koulu ei yksin ratkaise kiusaamista, mutta se voi vahvistaa toimijuutta - kykyä puuttua ja kantaa vastuuta

Kuva: Mikko Mäntyniemi, Ateljee Mäntyniemi

Puhe valtuuston kokouksessa 23.2.2026

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kouluissa tehdään paljon kiusaamisen vastaista työtä. Muun muassa KiVa, Verso, tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen, ryhmäyttäminen ja yhteisöllinen opiskeluhuolto ovat arkea. Oppilashuollon resursointi on vahvistunut, ja yhteistyötä tehdään poliisin sekä muiden toimijoiden kanssa. Myös hyte-mittareissa näkyy myönteistä kehitystä: osallisuuden kokemus on Espoossa maan keskiarvon yläpuolella, ja joissain ryhmissä yksinäisyys on vähentynyt.

Samaan aikaan koulussa hyvin voivien osuus on hieman laskenut. Toisaalta hyte-mittareiden mukaan yläkouluikäisistä aiempaa harvempi kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Kehitys ei siis ole yksiselitteinen. Nikotiinituotteiden käyttö on kuitenkin lisääntynyt, nettiriippuvuus on Espoossa keskiarvoa yleisempää ja yksinäisyys kasautuu erityisesti osalle pojista sekä ulkomaalaistaustaisista nuorista. Tämä osoittaa, että yksittäiset toimenpiteet eivät yksin riitä, vaan tarvitaan laajempaa ja pitkäjänteistä otetta.

Kiusaaminen ei synny tyhjiössä. Se heijastaa ympäröivää kulttuuria. Kun keskustelutapa kovenee ja loukkaava puhe normalisoituu verkossa, se näkyy myös koulussa. Siksi kysymys ei ole vain siitä, mitä koulu tekee, vaan millaista esimerkkiä me aikuiset annamme.

Teknologia on keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Sometaidot ja mediataidot tarkoittavat kykyä toimia vastuullisesti ja säädellä omaa käyttäytymistä verkossa. Tätä opetetaan, mutta myös kotien rooli on ratkaiseva. On syytä kysyä, olemmeko aikuisina riittävästi perillä nuorten digitaalisesta arjesta.

OKM:n perusopetuksen visiotyössä koulu nähdään osana laajempaa hyvinvoinnin kokonaisuutta. Se tarkoittaa tiiviimpää yhteistyötä julkisten palvelujen kanssa, koulutilojen avaamista yhteisöille, harrastustoiminnan vahvempaa kytkemistä koulupäivään sekä systemaattista yhteistyötä kotien kanssa.

Keskeinen periaate on selkeä: riittävä tuki jokaiselle, jotta jokaisella on mahdollisuus kehittää osaamistaan. Perustaitojen vahvistaminen on sekä oppimisen että hyvinvoinnin kysymys. Kun nuori kokee pärjäävänsä ja kuuluvansa joukkoon, riski jäädä ulkopuolelle pienenee.

Koulu ei yksin ratkaise kiusaamista, mutta se voi vahvistaa toimijuutta – kykyä puuttua ja kantaa vastuuta.

Jos haluamme vähentää kiusaamista, meidän on tarkasteltava yhtä aikaa rakenteita, kulttuuria ja omaa esimerkkiämme.

Kiitos.

—

Speech at the City Council Meeting 23 February 2026

Madam Chair, esteemed councillors,

A great deal of anti-bullying work is already being done in our schools. Programmes such as KiVa and Verso, the teaching of emotional and interaction skills, group-building, and community-based student welfare are part of everyday school life. Student welfare resources have been strengthened, and cooperation with the police and other authorities is ongoing. The wellbeing indicators also show positive development: the sense of belonging in Espoo is above the national average, and in some groups loneliness has decreased.

At the same time, the proportion of students who report feeling well at school has slightly declined. On the other hand, according to wellbeing indicators, fewer lower secondary students than before rate their health as moderate or poor. The development is therefore not unambiguous. However, the use of nicotine products has increased, internet addiction is more common in Espoo than the national average, and loneliness is concentrated particularly among some boys and students with immigrant backgrounds. This shows that isolated measures alone are not enough – a broader and more long-term approach is needed.

Bullying does not emerge in a vacuum. It reflects the surrounding culture. When public discourse becomes harsher and offensive speech is normalised online, it is also visible in schools. Therefore, the question is not only what schools do, but what kind of example we as adults set.

Technology is a central part of this picture. Social media and media literacy mean the ability to act responsibly online and regulate one’s own behaviour. These skills are taught, but the role of families is crucial. We must ask whether we as adults are sufficiently aware of young people’s digital everyday life.

In the Ministry of Education and Culture’s vision work for basic education, schools are seen as part of a broader wellbeing ecosystem. This includes closer cooperation with public services, opening school facilities to communities, integrating hobbies more strongly into the school day, and systematic cooperation with families.

The key principle is clear: sufficient support for every student, so that everyone has the opportunity to develop their competence. Strengthening basic skills is not only a matter of learning outcomes, but also of wellbeing. When a young person feels capable and that they belong, the risk of exclusion decreases.

Schools alone cannot solve bullying, but they can strengthen students’ agency – the ability to intervene and take responsibility.

If we want to reduce bullying, we must examine structures, culture, and our own example at the same time.

Thank you.